22. syyskuuta 2013

Piparkakku-Kalevala


Kalevala
jugend-taide
kuviomuotit.

Kolmen kovan synteesi kokoaa yhteen 1800-luvulla julkaistun Suomen kansalliseepoksen, 1900-luvun kuvataidetta ja 2000-luvun käsinkaiverrettuja kuviomuotteja.

Johdanto

Kalevala on Suomen kansalliseepos. Kuviomuotit on osa Eurooppalaista kulttuurihistoriaa leipomisen taiteellisen puolen ilmentäjänä. Joseph Otto Alanen oli tamperelainen jugend-maalari. 

Halusin toteuttaa toistaiseksi laajimman sarjan uusina valmistettuja uniikkeja puumuotteja kansanperinnettä kunnioittaen sekä Joseph Alasen Kalevala-tulkinnan esiintuomisella. Kalevalaa on tulkittu julkaisustaan alkaen usean eri taiteilijan toimesta, Alasen taiteessa on väkevyyttä ja muinaissuomalaisuutta. 

Mestari itse työn touhussa.

Tsekkiläinen Oldrich Kvapil (s. 1939) on kaivertanut yli 40 vuotta kuviomuotteja päärynäpuuhun ja muihin kuviomuoteille sopiviin puulajeihin vanhan perinteen mukaisesti kokonaan käsityönä. Työ on aikaavievää ja muotti on arvokas. Kalevala on aiheena juuri sopiva tällaiselle esitystavalle, onhan puut tärkeitä suomalaisen kansanperinteen kannalta. Ja hunajalla herätettiin henkiin Lemmminkäinenkin. Kuviomuotteja käytetään parhaimman taiteellisen toiston takaamiseksi hunajakakkujen leipomiseen, jotka valmistetaan ainoastaan jauhoista, hunajasta ja mausteista. Ne ovat toisaalta kovia, että hyvin säilyviä ja pitkän leipomiskulttuurin omaavia. Hunajakakkujen omistaja voi tuntea yhteenkuuluvutta niin muinaisten faaraoiden että keskiaikaisten Eurooppalaisten kanssa. Kuviomuottien kaivertaja joutuu tekemään aina ratkaisuja kaiverrustyön edetessä: mitä jätetään pois alkuperäisestä mallista, mikä yksinkertaistetaan ja miten yksityiskohtia toteutetaan puun ehdoilla. Kuviomuotin tehtävä ei ole siis jäljentää jugend-taidetta, vaan "muodostellen ja kehitellen aiheita".


Kuva: Sini Pennanen.

Turkulainen Petrus Hermanni Kurppa (s. 1983) on Kalevalamuottien tilaaja ja omistaja. Muotteja ei ole myynnissä, sillä ne on tilattu kokoelman keskipisteeksi. Näyttelyihin ja vastaaviin niitä voi tiedustella, hunajakakkuja ei ole toistaiseksi myynnissä. Tässä blogikirjoituksessa puhutaan "Piparkakku-Kalevalasta", onhan hunajakakut nykyajan leivonnaisten esi-isiä.

Ennen muottien ja jugend-taiteen tiivistelmänomaista alustusta on syytä antaa huomio yhdelle henkilölle, joka alussa oli tuntemattomuus, mutta tutkimustyön edetessä saattoi jo mielessään kuulla iloisen pianonsävelet Oton soittelemana.

Joseph Alanen Berliinissä 1905. Kuva Hannu Männynoksa.

Tamperelainen Otto Joseph Alanen (1885 - 1920) syntyi marraskuun 2. päivänä Tampereella 1885, takoseppä Johan Kustaa Alasen ja Emma Brandtin lapsena. Yhteensä perheessä oli seitsemän poikaa. Joseph Alasen taiteellisuudelle antoi siemenen hänen äitinsä Emma, sivistynyt nainen, jonka herkkyys periytyi pojalle. Alkukipinä Kalevalan pariin oli myös äidin ansioita Suomen historian ohella. 

Sähköteknikon opinnot päättyi vuonna 1895 ja opiskelu jatkui Tukholmassa. Täällä Alanen pääsi vapaa-ajallaan nauttimaan gallerioista ja taiteesta, Alasen ensiksi iltaopintoina alkanut taideharrastus vie lopulta miehen kokonaan mukanaan. Berliinissä myöhemmin löytyi jugend-taide ja tie haaveelle 100 Kalevala-teoksen luomisesta sai syntynsä. 

Kalevalasta muodostui Joseph Alasen taiteen keskipiste. Sen lisäksi hän teki kansallisromanttisia, kansallisia että raamatullisia teoksia. Kalevalan tulkinta on monella tapaa erilaista kuin muiden aikalaisten. Alanen antaa paljon arvoa muinaissuomalaisuudelle ja yhdistelee rautakauden esineiden muotokieltä jugend-taiteeseen. 


" Yhtä korurikasta kuin esivanhempiemme runokieli, oli heidän kuvaamistapansakin. Kuvissaan he eivät enempi kuin runoissaankaan ole esittäneet todellisuutta suoranaisesti, vaan muodostellen ja kehitellen aiheita niin, että luoma viimein on saanut koristeellisen sävyn. Luonnon esittämisen oli ajan henki sitonut omaan määrättyyn tyylinsä, josta kuvaaja ei päässyt irtautumaan. Kun siis tarkka luonnonjäljittely vaikeuksineen jäi näin sivuasiaksi, voimme käsittää sen fantastisen maailman, joka kuvittajilla oli edessään. "
  • Otto Joseph Alanen, haastattelu noin vuodelta 1910. Lähde Tampereen Jugend-näyttelyn julkaisu 1973. 
 Otto Joseph Alasen elämästä ja taiteesta voi lukea lisää tutustumalla seuraaviin julkaisuihin, jotka avaavat taiteilijan elämää antaen Alaselle inhimillisen, elävän ihmisen kuvan:


  • Romanttinen jugendmaalari Otto Joseph Alanen / Kaarina Alanen // Kotiliesi, 1985, No 12, s. 16-20 

  •  Joseph Alanen Kalevalan kuvaajana / Aune Lindström, 1974, No 54, s. 270-276

  •  Joseph Alanen : sähköteknikko ja uusi elämäntunne / Anneli Ilmonen // Taide, 1974, No 3, s. 10-11

  •  Joseph Alasen jugend-Kalevala / Anneli Ilmonen // Emäntälehti, 1985, No 2, s. 4-7


1. Runo Maailman luominen ja Väinämöisen synty



" ilman tyttö, kave luonnotar korea "

Lue Kalevalan ensimmäinen runo kokonaisuudessaan täältä.
 
Kalevalan ensimmäinen runo kertoo maailman luomisesta. Kahden eri äitihahmon, Ilmattaren ja sotkan, seurauksena syntyy maailmaan aurinko, kuu tähdet ja kalavedet. Ilmatar on tullut raskaaksi, ja synnyttää runon loppupuolella vanhana syntyneen Väinämöisen.



Joseph Alasen maalaus Ilmatar kuvaa taitelijan myöhempää, sävyiltään vaaleampaa Kalevalan kuvitusta. Maalauksiin on tullut aikaisempien pysähtyneisyyden ja tummuuden sijaan dynaamista liikettä ja erityisesti tässä maalauksessa on nähtävissä peräti sähkön voimaa ja mahtia kuvaava koristeellinen spiraalinomainen nauha.1 Niitä on nähtävissä pilvenpyörylöissä Ilmattaren yläpuolella. Maailman luominen on vielä kesken, sotkan munat ovat jo kuitenkin särkyneet: sen näkee auringon, kuun ja tähtien olemassaolosta taivaalla.



Kuviomuotin ovaali muoto tuo mieleen erityisesti tämän aiheen kannalta olennaiset sotkan munat. Toisaalta auringonsäteet tuntuu jatkuvan ikään kuin muotin ulkopuolelle tämän ansiosta. Omasta mielestäni erityisen hyvin tämän muotin kohdalla toteutui alkuperäisen Kalevalan liittäminen muotin tekstiosaan, sillä kukin sana kuvaa Ilmatarta. Kalevala on täynnä erilaisia ilmaisuja, joista tässä Ilman tyttö mainitaan myös nimityksellä kave ja luonnotar.

Kave on suomalaisen kansanrunouden käyttämä nimitys taivaan ja ilman naisolennoille. Adjektiivisesti kave tarkoittaa jaloa, kunnioitettua 2.

Luonnotar on yleisnimitys kalevalaisen runouden taruolennoille.

1 Tampereen Jugend -taidenäyttely 1973, sivu 122
2 Kalevalan Sanakirja, Raimo Jussila, Kave sivu 113





2. Suuren tammen kaato ja Väinämöinen kylvö



" minä kylvän kyyhättelen "

Lue Kalevalan toinen runo kokonaisuudessaan täältä.

Kalevalan toinen runo tuo vastapainoa äitihahmojen luomistyölle, sillä maanviljely ja kaski tehdään Sampsa Pellervoisen ja Väinämöisen voimin. Apuna toimii Kalevalan taruolennot, veden väki ja eläimet. Suuren tammen varjoon jäänyt maailma ei voinut kukoistaa eikä ihmisen elämä olla onnellinen, joten Väinämöinen etsi kaatajaa tammelle. Vedestä nousi pieni mies, niin pieni, ettei Väinämöinen uskonut tästä olevan tehtävään. Pienestä miehestä tuli yhdellä askeleella niin suuri uros, että suuri tammi saatiin kaadettua.

Toinen runo jatkuu loppupuolella Väinämöisen ohran kylvämisellä. Tässä työssä häntä avustaa Kalevalan jumalat akka ja ukko, joista toinen on maan emäntä ja toinen pääjumalhahmo, joka antaa sateen.



Joseph Alanen teki useamman maalauksen Kalevalan toiseen runoon. Niistä kaksi on erilaiset tulkinnat suuren tammen kaatamisesta, mustavalkoinen ja värejä sisältävä maalaus että Väinämöisen ohran kylväminen. 



Suuren tammen kaato yhdistää vauhdin, huumorin omaisen kuvaustavan ja jugendtaiteellinen tyypilliset kaarevat viivat. Suuren tammen oksat on kuvattu koristeellisesti ornamentteina. Oksat toimii tehokkaana vastapainona puun rungon, maanpinnan ja partasuisen tammen kaatajan yksinkertaistetulle kuvaustavalle ja väritykselle. 3



Väinämöisen ohran kylmistä katselee maan eukko, akka maan-alaisesta. Joseph Alasen ensimmäisen kauden Kalevala-tuotannossa vuosilta 1908 - 1910 on havaittavissa selvää samankaltaisuutta egyptiläisten ja babylonialaisten maalauksiin, joissa jäykän sommittelun lisäksi henkilöt on aina kuvattu sivultapäin. 4 Inspiraation lähteenä on varmasti olleet Berliinin lukuisat museot, joihin Alanen pääsi tutustumaan vuonna 1907 Lovis Corinthin oppilaana. Taiteilijan itse antamissa haastatteluissa tulee esiin kinnostus itämaiden vanhoihin ornamentteihin ja sen taiteen abstraktisuus. 5



Kahden kuviomuotin anti Kalevalalle saman runon osalta on poikkeuksellisen runsasta, sillä kaikissa muissa tapauksissa runot tulevat Kalevalan eri kohdista. On tavallaan kiehtovaa, että uudenlainen tulkinta Kalevalaan on juuri luomistyötä, uutta synnyttävää korostava. Siihen liittyy toisaalta odottamattomat vastoinkäymiset ja haasteet, aivan kuten suuren tammen kasvaminen. Toisaalta näiden valittujen aiheiden puolesta keskeisimmäksi hahmoksi nousee Väinämöinen. Vaikka kaikissa muoteissa ei vaka vanhaa Väinämöistä suoraan näe, on hän mukana Ilmattaren kohdussa ja Ainon alakulon aiheuttajana. Suuren tammen kaadossa Väinämöisen tehtäväksi jää katsella hämmästellen, kuinka pienestä miehestä kasvoikin suuri, suuren tammen kaataja. Toisessa muotissa ei ole lainausta Kalevalasta, "Suuren tammen kaato" on Joseph Alasen maalaukselle antama nimi.

Väinämöisen kylvämisen taustalla on korkeiksi kasvaneet ohrat, koristeelliset ornamenttikuviot, joiden voi arvailla kuvaavan vuoden kiertoa, kylvettyä vakoa ja viljellyn luonnon luomaa monimuotoisuutta.

Ehkäpä kaunein lause Kalevalasta on päätynyt Väinämöisen ohran kylvämisen sanoihin. Sanat ja muotissä näkyvät siemenet soljuu sormien lomitse, joista viimeiseksi kielen päähän jää pyörimään 'kyyhätellä'. Mitä se tarkoittaa?

Kalevalan sanakirja selittää sanan kyyhätellä tarkoittavan etunojassa, kumarassa kävelemistä6.

3 Tampereen Jugend-taidenäyttely, 122
4 Tampereen Jugend-taidenäyttely 1973, 120
5 Kalevalaseuran vuosikirja 1974, sivu 272, Aune Lindström: Joseph Alanen Kalevalan kuvaajana
6 Kalevalan sanakirja, Kyyhätellä sivu 164





Neljäs runo: Ainon kohtalo




Nei'et niemien nenissä

Lue Kalevalan neljäs runo kokonaisuudessaan täältä.
 

Kalevalan neljäs runo on jatkoa kolmannen runon tapahtumille: Joukahainen hävisi kilpalaulannassa Väinämöiselle, ja lupasille tälle vaimoksi siskonsa, Ainon. Uutinen oli iloinen äidille, mutta surullinen tyttärelle. Päätyä nyt vanhan miehen morsiameksi! Neljäs runo kertoo Ainon epätoivosta ja lopulta päätymisestä järvelle. Niemien nenissä oli veden neitoja peseytymässä, jotka nähdessään Aino tunsi halua siirtyä elämästä taruolentojen rinnalle. Kirjavalla kivellä itkevä Aino on yksi lukuisista Kalevalan naisista, joiden kohtalo on kovin kurja.

Joseph Alasen maalauksessa Aino on paljon herkkyyttä. Pää polvien välissä Ainon figuuri kuvastaa suurta ahdistusta ja kaiken toivon kadottaneen kurjuutta. Järven pinta on rauhattoman aaltoinen, jugend-kiemuraiden kuvioima. Ainon hahmo on kuviomainen, hiukset hulmuaa tuleen mukana, aivan kuten vedenneidoilla kaukaisuudessa siintää.


Oldrich Kvapil taltioi veden aaltojen kärjet yksityiskohtaisesti, antaen vaikutelman että vesi yrittäisi vangita kivellä istuvan Ainon.





Kuudestoista runo: Väinämöinen hakee sanoja veneenrakentamiseen Tuonelasta




" tuonetar, hyvä emäntä, manalatar "

Lue kuudestoista runo kokonaisuudessaan täältä.

Kuudestoista runo liittyy Louhen asettamiin tehtäviin Väinämöiselle, jotta tämä voisi saada vaimokseen Pohjolan tyttären. Haasteena olisi rakentaa vene ilman, että käsin tehtäisiin työtä. Veneen rakentaminen pitäisi siis tehdä taikakeinoin, ja siihen tarvittiin veneenrakentamisen sanat. Niitä Väinämöinen päätyi etsimään Antero Vipusen vatsasta sekä Tuonelasta, jälkimmäisestä huonoin kokemuksin.

Tuonela on Kalevalan kuolleiden valtakunta. Elävillä ei ole asiaa Tuonen tuville, joskin oveluudella voi päästä Tuonen tytön kyydillä perille. Pääseekö sitten enää takaisin, onkin toinen kysymys.



Joseph Alasen taideteoksessa esiintyy synkkä Tuonelan joen maisema, jonka alareunaa peittää vainajien rivistö. Maalauksessa värit kuvastanee eri tavoin kuolleita, sininen veteen hukkuneita, punainen tuleen palaneita ja keltainen tautiin kaatuneita. Käsissään kuolleilla on tuonen kintaat, sillä elämä Tuonelassa oli kutakuinkin aiempaa elämää muistuttuvaa. Tuonen tyttö on puhuttelemassa Väinämöistä, taustalla siintää Tuonelan joutsen ja veneen keulassa toinen suomalaisen kansanperinteen kuolonlintu: korppi tai varis, jonka ilmestyminen pihapiiriin tiesi kuoleman saapumista.

Tuonelan rannalla pyramidia muistuttuva ikimaja Alasen tuo tuulahduksen egyptiläistä kuvataidetta Kalevala-taiteeseen. Toisista Alasen Kalevalamaalauksista voi löytää toisaalta Suomen rautakauden esineiden muotokieltä. Merkilliset pylväät ovat yksinkertaistettuja sananjalkoja 7. Jugend-taiteelle tyypillistä oli ornamentiikka, jota saatiin kotoisista eläin- ja kasviaiheista. Kasvit kuvattiin joko luonnonmukaisina tai voimakkaasti tyyliteltyinä. 8






7 Tampereen Jugend-taidenäyttely 1973
8 Tampereen Jugend-taidenäyttely 1973, Jugend kuvataiteessa, sivu 112
 



Yhdeksästoista runo: Ilmarisen urotyöt



" tuop' on kokko rautakoura "

Lue yhdeksästoista runo kokonaisuudessaan täältä.




Kalevalan runojen joukossa on monta kotkaa ja haukea. Joseph Alanen tulkitsi Ilmarisen urotyötä Tuonelan joella useamman kerran. Tässä teoksessa näkyy hienosti jugend-taiteelle tyypillinen kaareva viivamuoto. Taustalla lipuu tuonelan joutsenet, Ilmarisen tukiessa kävelysauvaansa pääkalloihin. 






Oldrich Kvapilin muotissa toistuu sama tapa kuvata tuonelan utuista ja tummaa ympäristöä pilvenomaisilla yksityiskohdilla. Koko muotin yläosan täyttäminen viivamaiselle yksityiskohdalla veisi huomion kotkasta ja hauesta, jotka nyt käänkuin hyppäävät katsojan silmille. On kuin olisi itse katsomassa tuonelan hauen pyyntiä.

Kahdeskymmenyskuudes runo: Lemminkäisen matka Pohjolan pitoihin



" toukka tuonenkarvallinen"

Lue kahdeskymmenyskuudes runo kokonaisuudessaan täältä.



Seppä Ilmarisen ja Pohjolan tyttären häitä juhlitaan, mutta yksi on jäänyt ilman kutsua. Lieto Lemminkäinen kuulee juhlahumun äänen, ja päättää äitinsä varoituksista huolimatta lähteä kuokkavieraaksi. Runon alkuosa on Lemminkäisen ja tämän äidin vuoropuhelua. Äiti yrittää vakuuttaa poikansa pysymään kotona, sillä moni vaara vaanii matkalla Pohjolaan. Itsevarmuutta huokuva Lemminkäinen lähtee matkaan, ja kohtaa haasteet matkalla Pohjolaan voittoisasti selviytyen.

Suuri käärme on eräs vastaantulevista pulmista, jotka Lemminkäinen joutuu kohtaamaan. Puhe ei käärmettä vakuuta, käärmeiden syntysanat lausuttuaan Lemminkäinen pääsee jatkamaan matkaa. Kalevalan syntysanat on jonkin tietyn asian syntymistä selittävä kertomus. Muinaissuomalaisessa maailmankuvassa syntysanoilla oli tärkeä asema, sillä uskottiin syntysanojen lausujalla olevan valtaa ja hallintaa kohteeseensa.

Joseph Alasen maalaus Lemminkäinen ja käärme kuvaa metsän reunustamaa aukeamaa, jolla mies ja hevonen kohtaa maalauksen reunaan katoavan käärmeen. Salmiakki-kuviosta voidaan päätellä, että kyseessä on kyykäärme.


Olisi ollut hienoa saada käärmeen syntysanat, tai edes osa niistä muottiin. Harmillista kyllä, Kalevalan runoista on vaikeaa valita kalevalamitan vuoksi muotteihin päätyneitä lyhyitä pätkiä. Toukka tuonenkarvallinen on Lemminkäisen kutsumanimitys käärmeelle, ennen kuin hän alkaa käärmeen synnyn luvun. Kalevalan sanakirjassa tuonenkarvallinen on selitetty tarkoittavan kuolleen väristä, mustaa väriä. 9

9 Kalevalan sanakirja, Tuonenkarvallinen sivu 433

Neljäskymmenyskolmas runo: Sammon puolustus




" maahan miehet, maahan miekat "

Lue neljäskymmenyskolmas runo kokonaisuudessaan täältä.

Sampo teki Louhesta rikkaan Pohjolan emännän, jonka elämästä ei puuttunut yltäkylläisyyttä. Kalevan väki, Väinämöinen ja Ilmarinen päätti ryöstää sammon itselleen. Monen muun avustamana Kalevan väki onnistui kaappaamaan sammon itselleen, mutta joutui puolustamaan sitä pakomatkalla. Louhi muutti itsensä suureksi kotkaksi särkyneen veneen osista, ottaen siivilleen sata aseistettua miestä. Veneessä lieto Lemminkäinen nousee miekka pystyssä uhkaamaan hyökkääjää.

Alasen maalaus täyttyy miltei kokonaan tyylitellyn Louhen kotka-hahmosta. Pienet figuurit kuvastaa sotaan valmiita olevia Pohjolan miehiä. Veneessä istuu tyynenä Väinämöinen, keskellä lieto Lemminkäisen hahmo. Varsinaista sampoa Alanen ei ole tähän maalaukseen liittänyt, jättäen teemaksi kamppailun kahden kansan välillä.



Joseph Alasen maalaus on hyvin suuri, ja kaikkien yksityiskohtien siirtäminen pieneen kuviomuottiin on mahdotonta. Oldrich Kvapil on ottanut oleellisen, ja antanut kuviomuotin pinnalle taistelun tuoksinaa kuvaavan näkymän merellä. Kuinkas monta miestä Louhen siivillä onkaan, aivan sataa ei taida löytyä.



Lähteet

Romanttinen jugendmaalari Otto Joseph Alanen / Kaarina Alanen // Kotiliesi, 1985, No 12

Joseph Alanen Kalevalan kuvaajana / Aune Lindström, 1974, No 54

Joseph Alasen jugend-Kalevala / Anneli Ilmonen // Emäntälehti, 1985, No 2

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/3294/