6. joulukuuta 2012

Valmistaikinalla vai itse leivotulla taikinalla?


Onko ainut oikea piparkakkutaikina leivottu itse alusta alkaen? Käyttääkö kätevä emäntä tai aikamies valmistaikinaa käden käänteessä? Ajatuksia aiheesta kuviomuottien kannalta ajatellen.


Yksityiskohtaisten kuviomuottien kohdalla tulee usein tarpeelliseksi käyttää taikinaa, joka kykenee taltioimaan muotin kuviot raakaan taikinaan ja mielellään pitämään ne eheinä paistamisen jälkeen. Asiaa ei ehkä tule helposti ajatelleeksi, kun tavanomaisen piparin pinta on tasaisen sileä. Tasainen pinta on omiaan kertomaan kohotusaineen käytöstä. Voiko niitä siis käyttää vai onko seuraamukset ei-toivottuja?

Pakastetaikinaa nämäkin alunperin.
Vastaus usean eri kokeilun jälkeen ei ole vielä valmis, mutta hyvällä kokemuksella voisin suositella leivinjauheen käyttöä kokeilemalla esimerkiksi määrä puolittamista. Ilman kohotusainetta moni piparkakkutaikina jää hyvin kovaksi. Hirvesarvisuola on osoittautunut käytössä oikukkaaksi raaka-aineeksi, joten olen viime aikoina suosinut leivinjauhetta. Enkelipiparkakut on leivottu sitä käyttäen, ne ovat koostumukseltaan puolikovia, helposti käsin murrettavia. Kuviot toistuu hienosti. 

Valmis pakastetaikina.

Miksi sitten käyttää valmistaikinaa? Oikeastaan päädyin suosimaan yllättävästä syystä kaupallista pakastepiparkakkutaikinaa: se osoittautui toimivaksi muutamalla muotilla, joiden kanssa perinteiset itse tehdyt reseptit tuotti ohraleivän toistuvasti. Piparkakkulapset ja Betlehemin tähti ovat sangen syviä muotteja, jolloin hyvä kuviotoisto vaatii innokasta painelua sormenpäillä. Tämä voi aiheuttaa taikinaan epätasaista painautumista, jolloin piparkakku jää ryppyiseksi vähäisellä kohotusaineella. Valmispiparkakkutaikina toimii hyvin näillä kahdella muotilla, muiden muottien kuviot on liian yksityiskohtaisia kestääkseen kohotusaineen vaikutuksen.

Pakastetaikina on helppo muotoiluun.
Itse leivottu Lukkarin Liisan piparkakut.