23. elokuuta 2012

Vuosi piparkakkujen äärellä


Harrastus kuviomuottien äärellä on jatkunut jo hyvän aikaa, mutta nyt elokuussa tulee vuosi täyteen suomalais-tsekkiläisten muottien äärellä. Ensimmäinen aihe suomalaisuudelle oli aikansa uranuurtaja, piispa Mikael Agricola.


Agricolan ansioksi luetaan suomen kirjakielen tavoittaminen sulkakynän kärjellä raamatuntekstien tuomiseksi kielelle, jota Jumalakin ymmärtää. Näin kauniisti asian ilmaisee Tytti Issakainen fiktiivisessä Agricolan monologissa.
Mutta minä ehdin tehdä aapisen. Minä käänsin Uuden Testamentin. Ja paljon muuta. Minä rakensin kieltä, jolla te nyt puhutte. Sillä kielellä te saatte yhteyden toisiinne, ajattelette ja tunnette, väittelette ja vitsailette, kiitätte ja kapinoitte ja puhutte Jumalalle. - Puhutteko te Jumalalle?
AGRICOLAN MONOLOGI: Tytti Issakainen


Itse kuviomuotti perustuu Albert Edelftin tulkintaan Agricolan ulkonäöstä: aikalaiskuvia ei ole säilynyt. Kautta suunnittelutyön onkin ollut selvää, että aiheet otetaan pääasiassa olemassaolevista maalauksista, piirroksista tai patsaista. Itselläni ei ole suotu taiteellisia kykyjä piirtämisen suhteen. 

Mikä tekee asioista ja ihmisistä merkityksellisiä?

Paikallisuus, oman kulttuurin arvostaminen ja historian läsnäolo. 

Siinä muutamia ajatuksia, joiden avulla olen yrittänyt miettiä aiheita kuvimuoteille. Aiheet eivät aina edusta graniitinkovaa suomalaisuutta, kuten ruotsin monarkit, siinä missä piispa Henrik johdattelee historiankirjoituksen alkulähteille. En ole itse historiantutkija, joten aiheiden valinta pohjautuu puhtaasti löydetyn mallin yksityiskohtiin. Ei olisi mielekästä teettää paljon samankaltaisia muotteja. 

Näitä kolahtaa pian postiluukusta. Syksyn piparkakkusato runsaat 2.5 kiloa!

Toisaalta on merkityksellisyyden parissa käynyt joskus yllätyksiäkin. Ihailin Carl von Linnen muotokuvaa, ja Linne-kriisiä potiessani voivottelin vastaavan edustavan muotokuvan puuttumista Pietari Kalmista. Asia ratkesi Oldan tyttären,Eva Francová, grafiikanlehden avulla, jonka aiheessa erottuu monta Kalmin elämälle tyypillistä elementtiä (kasvitiede, tutkimusmatkailu ja merenkulku).

Aiheiden valintaa on toisaalta vaikeuttanut sekin, ettei Suomessa toistaiseksi tunneta mitään historiallisia löytöjä kuviomuottien suhteen. Puu materiaalina on varmasti päätynyt tulipesään hajottuaan tai muutoin vaikeina aikoina. Toisaalta tutkimustyö arkeologisilla kaivauksilla jatkuu vuosittain ja joskus yllättäviäkin löytöjä tehdään. Eurooppalaisia vastineita voi tarkastella utelian mielin, jos haluaisi valmistaa uustuotantona vanhan muotin mukaisen mallin.



Oldrich Kvapil on tehnyt suuren työn Turun ja Ruotsin historian taltioimiseen. On piispoja, kuninkaita ja jokunen rakennus ennen Turun paloa.

Juhana-herttuan pönkkähousujen yksityiskohtaisuutta voi ihastella siinä missä suurtorin kattotiilet on yksi kerrallaan ei asetettu, vaan lyöty taltalla paikoilleen. Oldrich Kvapil tai lyhyemmin Olda, on kerrassaan ikimainio tuttavuus. Kuviomuottien lisäksi olenkin saanut hänestä hyvän ystävän, jonka kanssa jakaa ilot historian ja arjen keskellä.


Joulumarkkinat saa odottaa

Oli melko hauska yhteensattuma, että ennen kuin ensimmäiset kuviomuotit oli edes päässeet Suomeen asti vuonna 2011, kyseltiin haastattelua Vantaan Laurin taholta. Tuolloin asian kanssa ensimmäistä kertaa julkisuuteen astelleena sai itsekin hahmotella millaisen käsityötaidon äärellä elää. Tuon haastattelun haaveet on vaihtuneet arkiseen aherrukseen milloin Turun Linnan esilinnassa tai päälinnan renesanssikerroksessa. Samoin käsitys esiteollisen työmenetelmän soveltuvuudesta kaupalliseen käyttöön on selkeytynyt. En siis pyri tänä vuonna joulumarkkinoille suurtorille. 

Sanottakoon kuitenkin: Se mikä tänään on jäänyt pöytälaatikkoon, voi jokin toinen päivä saada uuden tilaisuuden. Muuan tulisieluinen nuori mies teki aikoinaan juuri näin; antaen aikaa ajatuksille, tilaa omien päämäärien selkiytymiseen.

Kohti uusia seikkailuja

Löytöretki Suomen ja Turun historian äärellä jatkuu mukulakivikaduilla ja kirkoissa vielä pitkään, sillä kiinnostusta aiheeseen on tullut vain lisää, mitä syvemmällä on päässyt. Marraskuussa lyhyt visiitti tsekkiin antaa varmasti uutta mietittävää omien kuviomuottien ja niiden eurooppalaisen historian rinnalla. Toivottavasti tsekkiläinen piparkakkureseptikin selkiytyy ja uusia omia ideoita versoo. Blogin tulevaisuus näyttää näillä näkymin pysyvän niissä raameissa kuin aina ennenkin: kirjoituksia tulee leipomisen tai muun aiheen osalta kun kirjoitusvimma iskee. 


Kiitos sinulle minun äidinkielestäni, meidän Suomen sanoista ja tarinoista , Mikael!