27. heinäkuuta 2012

Piparkakkututkielmia III

Väri on vallan eri, kun pipari-erä oli toinen. Alempana eri satsi.
Tsekkiläisipiparkakkujen omat kokeilut on menneet yrityksen ja erehdyksen kautta milloin mitenkin, ja vieläkin on opittavaa. Se mikä on selvää on hunajan laatu: ainoastaan suomalaisella hunajalla voi edes haaveilla hyvistä yksityiskohdista. Seuraava vaihe onkin ymmärtää ja osata monivaiheinen, usean eri työvaiheen leivontaurakka....



Leipomisaiheisten kirjoitusten ollessa viime aikoina sangen vähäisiä aktiivisen kulttuuri- ja elämysmatkailun myötä, on syytä hieman ottaa itseään niskasta ja naputella välillä leipomisen sujumisestakin. Jokunen yritys ja erehdys on tultu läpikäytyä, ja lisää on varmasti luvassa hyvässä ja pahassa. 

Toisaalta kovin murheellinen en jaksa enää ollakaan, sillä marraskuussa pääsen piparkakkuoppiin tsekkiin! Juurikin sama mies jonka piparkakkuja on blogin sivuilla saanut ihailla viime syksystä alkaen satunnaisesti: tsekkiläinen piparkakkunoita Aleš Vostřez. Euroopassa usein taidokkaat leipurit saavan noidan tittelin, joka juontaa juurensa Hannu ja Kerttu sadun sijoittumisesta alunperin tosielämään. Hannu ja Kerttu olivat vähemmän taidokkaita piparkakkuleipureita, ja kovin ärtyneitä heitä taitavamman ja suositun naispiparkakkuleipurin menestyksestä. Syytetyn eduksi kääntynyt noitaoikeudenkäynti päätyi lopulta katkerien piparkakkuleipurien kaulimen alle. 



Nyt voi siis hyvällä omatunnolla leipoa, harjoitella, nauttia ja vain olla. Suomalainen hunaja on sen verran tyyristä ettei näiden piparkakkujen myymistä totta puhuen kehtaa tosissaan enää miettiä, mitään euron piparkakkua ei näistä voi leipoa. Joskin kaikkea sydämelle arvokasta ei tulisikaan mitata rahassa. Tai ainakaan itse en koe siihen tarvetta ja sillä pipari!