13. kesäkuuta 2012

Puhu puolestani, Pyhä Henrik


Taivassalon kirkon ollessa kovin kaukana, on Piispa Henrikin jalanjälkiä etsittävä muualta. Nousiaisten kirkossa sijaitsee Piispa Henrikin sarkofagi, ainutlaatuinen laatuaan ei pelkästään Suomessa vaan myös koko Euroopassa. Toki Henrikiä voi muistaa surmavirren kera.

Siitä päivästä lähtien, kun Olda kaiversi piispa Henrikin ja Lallin kuviomuotiksi, olen tutkaillut piispan jättämiä jälkiä Varsinais-Suomen historiaan. Henrikin jalan jäljillä voi kokea pysäyttäviä, vavahduttavia kokemuksia.

Piispa Henrikin surmavirsi

Suomalainen kansanruno on ajoitettu keskiajalle, joista vanhimmat säilyneet kirjoitukset ovat peräisin 1600-luvulta. Runo kertoo kovan kohtalon Suomen ensimmäisen ristiretken osalta. Runo puhuu alussa Henrikistä ja Eerikistä: Piispasta sekä Ruotsin kuninkaasta, sittemmin Pyhästä Eerikistä. Nousiaisten kirkon syntyä on selitetty runon mainitsemille härillä, jotka väsyivät juurikin tämän maalaispitäjän kohdalla.

Kasvoi ennen kaksi lasta,
toinen kasvoi kaalimaassa,
toinen Ruotsissa yleni.
Se kuin kasvoi kaalimaassa,
se Hämeen Heinrikki,
se kuin Ruotsissa yleni,
se on Eirikki kuningas.
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
”Läkkäs maita ristimähan,
mailla ristimättömillä,
paikoilla papittomilla!”
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
”Ent on järvet jäätämättä,
sulana joki kovera.”
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
”Kyllä kierrän Kiulon järven,
ympäri joki koveran.”
Pani varsat valjahisin,
suvikunnat suitsi suuhun,
pani korjat kohallensa,
saatti lastat sarjallensa,
anturoillensa avarat,
perällensä pienet kirjat.
Niin kohta ajohon lähti,
ajoi tietä, matkaeli,
kaksi päiveä keväistä,
kaksi yötä järjestänsä.
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
”Jo tässä tulevi nälkä
eikä syöä eikä juoa
eikä purtua pietä.”}}
”On Lalli lahen takana,
hyvä neuvo niemen päässä,
siinä syömmä, siinä juomma,
siinä purtua piämmä.”
Sitte sinne saatuansa
Kerttu, kelvoton emäntä,
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta.
Sitte Hämeen Heinrikki
otti heiniä hevosen,
heitti penningit sijalle,
otti leivän uunin päältä,
heitti penningit sijalle,
otti olutta kellarista,
vieritti rahat sijalle.
Siinä söivät, siinä joivat,
siinä purtua pitivät;
sitte lähtivät ajohon.
Tuli Lalli kotiansa. –
Tuo Lallin paha emäntä
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta:
”Jo tässä kävi ihmisiä,
täss' on syöty, täss' on juotu,
tässä purtua pietty,
viety heiniä hevosen,
heitty hietoia sijahan,
syöty leivät uunin päältä,
heitty hietoja sijahan,
juotu oluet kellarista,
saatu santoa sijahan.”
Lausui paimen patsahalta:
”Jo vainen valehtelitki,
elä vainen uskokahan!”
Lalli se pahatapainen
sekä mies pahasukuinen,
otti Lalli laukkarinsa,
piru pitkän keihä'änsä,
ajoi herroja taka'an.
Sanoi orja uskollinen,
lausui parka palvelija:
”Jo kuuluu kumu takana,
ajanko tätä hevoista?”
Sanoi Hämeen Heinrikki:
”Jos kuuluu kumu takana,
elä aja tätä hevoista,
karkottele konkaria.”
”Entä jos tavoitetahan
taikkapa tapetahanki?”
”Käy sinä kiven ta'aksi,
kuultele kiven takana,
jos mua tavoitetahan
taikka myös tapetahanki.
Poimi mun luuni lumesta,
ne pane härän rekehen
härän Suomehen veteä.
Kussa härkä uupunevi,
siihen kirkko tehtäköhön,
kappeli rakettakohon,
papin saarnoja sanella,
kansan kaiken kuultavaksi.”
Palasi paha kotia,
lausui paimen patsahalta:
”Kusta Lalli lakin saanut,
mies paha hyvän hytyrän,
pispan hiipan hirtehinen?”
Niinpä mies murehissansa
lakin päästänsä tavoitti:
hivukset himahtelivat.
Veti sormuksen sormesta:
lihat ne liukahtelivat.
Niin tämän pahantapaisen
pispan raukan raatelijan
tuli kosto korkialta,
makso mailman valtialta.

Tämän lisäksi on olemassa latinankielinen, messuliturgia että legenda Piispa Henrikin kunniaksi. Sen voi lainata kirjastosta. Pieni perehtyneisyys on eduksi, sillä se on osittain kaiverettu Nousiaisten kirkon sarkofagiin. Tarkennus edelliseen, siis kumpikin: kansilevyn teksti on peräisin messuliturgiasta ja Piispa henrikin elämää (vitae) ja ihmetekoja (miraculi) kuvataan Pyhän Henrikin Legendassa. Legendan voi lukaista linkin takaa.

Nousiaisten kirkon Pyhän Henrikin sarkofagi

Matkailu avartaa, mutta kotiseutumatkailu tuo ymmärrystä omista juuristamme.
Näin kesällä voi vierailla Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkossa tutustumassa ainutlaatuiseen sarkofagiin, joka suomalaisessa mittakaavassa vetää vertoja Tutankhamonin haudan löytöihin. Noin henkilökohtaisen kokemuksen innostamana, toki.
 Kun oikein tiirailee, voi tunnistaa joitakin pieniä hahmoja pyhimysatribuuttien ansiosta. Loput selventää museoviraston teos Pyhän Henrikin sarkofagi. Kirjasto ja museo, ne käyvät käsi kädessä oivasti keskiaikaisten hautojen saloja tutkiessa.

Keskiajan mahtavin piispamme Maunu Tavast on hartaasti polvistunut rukoukseen.

Sarkofagin koristelun eli messinkilevyjen työn tilaaja oli aikansa suurmies, turkulainen piispa Maunu II Tavast. Hänet voi nähdä kuvattuna polvistuneena Pyhän Henrikin jalkojen juureen, pään päällä kulkee teksti 'Commenda'. Se tarkoittaa 'puhu puolestamme'. Asiaa selitti muuan sivistyneempi neito, että tämä saattaisi viitata katolisen kirkon tapaan pyytää pyhimyksiä rukoilemaan puolestaan. Sana on jäänyt mieleeni. Se on hyvin vahva sana.

Sarkofagin kannen sivuja kiertää Pyhän Henrikin juhlapäivän yöjumalanpalveluksen messun liturgiasta pätkä, johon myös Commenda liittyy:

O vita commendabilis
o mors desiderabilis 
propter que venerabilis
hic pontifex sit similis
in gloria sanctorum.

Commenda nos amabilis
pater et honorabilis
martyr regi celorum.


Oi elo noudateltava
oi kuolo toivoteltava
oi paimen seuraeltava
kumartain rukoiltava
pyhien kunniassa.
Marttyyri ihaeltava

sun meit' on suositeltava
Isälle taivahassa
Pyhien kunniassa.
Lähde Pyhän Henrikin sarkofagi, Museovirasto Helsinki 1996, Suomennus Juhani Rinne 1932

Ruotsalainen pappi on epäuskoinen ja laskee leikkiä Pyhän Henrikin muistomaljaa nostavalle piispan avustajalle. " Rangaiskoot minua, jos kerran voi."

Yöllä pappia vaivaa tunnontuskat että ruumiinvaivat. Piispan apuri Gutmund kutsutaan paikalle, Pyhää Henrikiä huudetaan avuksi ja koko loppuelämä luvataan paastota Henrikin juhlapäivän aattona. Yläilmoissa voikin erottaa Henrikin, joka helpottaa papin kurjuuden.

Autuaat hylkeenpyytäjät ovat joutuneet merihätään ja kutsuvat apuun Pyhää Henrikiä. Henrik tyynnyttää myrskyn pelastaen miehet.

Pyhän Henrikin sormi löytyy keväällä järveltä jäälautan päältä, korpin raakkuessa. Puissa on jo lehdet ja järvi on muutoin sulanut. Metsässä kurkkii leijona, suomalaiseen luontoon huonosti istuva otus.

Pyhän Henrikin legenda kuvaa monta ihmetekoa liittyen kuolleeseen lapseen, jonka vanhempien rukouspyyntö päätyy Henrikin kuuleviin korviin ja lapsi herää henkiin.

Lalli saapuu kotiin, kertoen kaataneensa karhun (Henrikin). Kerttu, kurja emäntä kuuntelee ja piispanhattua pois ottaessa Lallin päänahka repeytyy irti.

Lalli, murhamies, surmaa piispan ja ottaa tämän hatun päähänsä.

Pyhä Erik ja Piispa Henrik saapuvat sotalaivoin ristiretkelle pakanallisia suomalaisia vastaan ja edessä on taistelu kristinuskon nimissä. Todellisuuspohjaa tällaiselle taistelulle ei välttämättä ole, mutta sarkofagin kaiverrukset tuleekin ottaa ennen kaikkea selkeänä ja opettavaisena kuvasarjana ajan hengestä.
" Mutta kun Suomen silloin sokea ja julma pakanakansa aiheutti usein Ruotsin asukkaille raskaita vahinkoja. pyhä Erik-kuningas otti mukaansa Upsalan kirkosta autuaan Henrikin, kokosi sotajoukon ja suuntasi sotaretken Kristuksen nimen ja oman kansansa vihollisia vastaan. Kun hän oli pakottanut nämä voimallisesti kristinuskoon ja oman valtansa alaisuuteen sekä kastanut suuren joukon ja perustanut noille seuduille kirkkoja, hän palasi Ruotsiin kunniakkaana voittajana. " lähde
Pyhän Henrikin Legenda, lukukappale 2  
Heikkilä, Tuomas: Pyhän Henrikin legenda. 2006

Piispa Henrik kastaa kukistetut suomalaiset kristityiksi.


Kuningas Erik, Pyhä Erik, palaa Ruotsiin ja hyvästelee piispa Henrikin jäädessä Suomeen.

Henrik nuhtelee Lallia, pahantapaista murhamiestä.

Tre kronor lienee entuudestaan tuttu kaikille, ruotsin valtakunnan symboli. Mutta entäpä lohikäärme suomalaisten lipussa? Tarkempaa tietämystä odotellessa arvuuttelisin tämän juontuvan suomalaisten pakanallisuudesta, joka usein pyhimyspatsaiden kohdalla esitetään lohikäärmeenä.

Evankelistan Luukaksen symboli.

Evankelista Markus.

Pyhä Olavi.

Maunu II Tavast ja taivaallinen esirukous.

Lohikäärme, pakanallisuuden ja synnin symboli, Pyhän Margareetan jalkoihin poljettuna.

Lalli Henrikin jalkojen juuressa.

Ruotsalaiset apostolit Eskil ja Sigfrid, jolla on leipää käsissään.

Pyhä Andreas poikkiristeineen ja Pyhä Johannes.


Lalli surmaa yhden Henrikin miehistä.

Sarkofagin sivuilla kiertää koko joukko kuva-aiheita Piispa Henrikin elämästä, ihmeteoista ja lopulta elämän päättymisestä Lallin kirveen alle. Näitä kuvatessa digitaalitekniikka ei onnistunut ikuistamaan keskiaikaista taidonnäytettä. Näistäkin löytyy hienot kuvat museoviraston teoksesta.  



Maailman pelastaja eli Jeesus Kristus enkeleiden suitsuttamana.