12. kesäkuuta 2012

Lääkettä tylsyyteen: Apteekkimuseo ja Qwenselin talo



Apteekkimuseoon kannattaa eksyä nyt kesällä ja syksyllä, sillä talveksi se sulkee taas ovensa pienen asiakasmäärän johdosta. Hyviä museoita on harvassa, ja apteekkimuseo ansaitsee minun kiitokseni kerta toisensa jälkeen.

Joskus nuorempana poikana Apteekkimuseo oli yksi niistä museoista, joissa tuli vietettyä tunti jos toinenkin kiitos vuosikortin rajoittamattoman museokäynnin. Kun valokuva voi välittää vain kuvan keinoin niitä tuntemuksia, jotka itse museossa hivelee haju-, näkö ja kuuloaistia, onkin syytä korostaa ettei museossa tulisi käydä valokuvia katsellen. Näitä blogin kuvia onkin syytä katsella vain hetkinen, ja suunnata itse kohti apteekkimuseota. 

Lautalattia natisee, katossa kuivuu tuoksuvat yrtit. Laboratorio on täynnä jos jonkinlaista lasipulloa ja valurautaista vedenkeitintä. Vai mitä lienee. Vanhempi museotyöntekijä jäi aiemmilta museovuosilta lämpimin muistoin mieleen. Lieneekö hän nyt eläkepäiviä viettämissä, kenties. Kovin sydämellisen kiitoksin muistan nykyisiä työntekijöitäkin. Minähän en museovierailijana vaadi paljoa. Kuvatessa menee usein koko visiiteeraus, eikä aina osaa pysähtyä kyselemään. Tällä kertaa kävikin sitten niin satumaisesti, että tämäkin museokäynnin alalaji noteerattiin ja suotiin sangen harvinainen tilaisuus jatkaa räiskimistä suljettujen ovien takana. Laboratoriokuvat siis uniikkeja kerta kaikkiaan. Vanha laborantti kiittää!

Ystävällinen työntekijä arvuutteli olisiko syytä hankkia vuosikortti, kun museot tuntuu kiinnostavan. Kyllähän sellaisen voisi hankkia, elokuussa kumminkin. Syksyä odotellessa. Poistun apteekkimuseosta hyvin lääkkein: elämysten kera.