17. kesäkuuta 2012

Historian garderoobi: Sukkahousuja ja samettia


Oldan mestarillinen, yksityiskohtainen kädenjälki voi parhaimmillaan toimia välineenä historian pukutyylien läpikäymiseen. Huomasitko kultakoristein valmistetut kengät Juhana-herttualla tai jäikö Agricolan hatun nimi kaivelemaan? Pientä pintaraapaisua historian pukuloistoon.

Kompassineula keskiaikaan vai Vaasa-aikaan?

Suomessa keskiaikaa elettiin noin vuodesta 1150 alkaen varhaiskeskiajasta (noin 1150–1323), sydänkeskiaikaan (1323–1397) ja lopulta myöhäiskeskiaikaan (1397–1520). Tätä aikaa edelsi rautakausi tai rauta-aika. Euroopassa keskiajan jaottelu vaihtelee hieman maasta riippuen. Suomen keskiajan jälkeen alkoi ns.  Vaasa-aika eli renesanssi (1523–1617). Turun linnan historia jatkuu tämän aikakauden jälkeen suurvalta-aikana (1617–1721), muun muassa kenraalikuvernööri Brahe sijoittuu tälle aikakaudelle.

Tämän hetkinen kuviomuottikokoelma ei sisällä kreivitär Brahea, eikä keskiaikaan istuvia muotteja ole kuin yksi. Kustaa Vaasa saapuu kotiin tsekinmatkan yhteydessä.

Kirjaston kautta kotiin

Turun linnan historiaa, menneiden vuosisatojen elämää pukujen ynnä muun valossa voi lukea kirjasta Turun linnan loiston aika (Salme Kotivuori - Nina Lepokorpi, WSOY oppimateriaalit OY 2007). 

Vähän myöhempää aikakautta, suurvalta-aikaa kuvaa toinen mainio opus nimeltään Pietari Brahe matkustaa (työryhmä Juhani Kostet, Jorma Hytönen, Olli Immonen, Mirja Kosunen, Jouni Kuume, Nina Lepokorpi, Jukka Luoto, Antti Mäkinen, Anne PArikka, Marja-Liisa Ripatti, Seija Väärä, Gummerus 2004). Kenraalikuvernööri Brahe asui linnassa ja on vieläkin esilinnan asukkeja.

Tämä kirjoitus on luonteeltaan aiheeseen johdatteleva, keskiaikaisen ja renesanssiajan pukeutuminen oli usein kerrospukeutumista eikä kaikkia vaatekertoja käydä läpi.

Turun linnan seinämaalaus portinvartijan huoneessa


Turun linnan portinvartijanhuoneen seinämaalauksissa näkyy niin keskiaikaista kuin renesanssiajan pukutyyliä. Miehen ja naisen päässä on hattu (1), joka oli usein sangen suuri. Mies on pukeutunut heraldiikan kaksivärisyyttä henkivään mekkoon (2). Vyöllä roikkuu miekka, joka on aatelisarvon merkki. Jaloista löytyy häränturpakengät (3).

Numerointi unohtui, mutta mekon alareunan vasten näkee miten housut pysyy ylhäällä: housusukat on sidottu ylle nyörein. Naisen hatun takaa erottuu hiuspalmikot , joka kertoo naisen olevan vielä vapailla markkinoilla. Naisella on yllään liivi (4), laskoshame (5) ja esiliina (6). Lisäksi vyötäisillä roikkuu pienet pussukat (7) tarve-esineille, taskuja kun ei tämän ajan puvuissa esiintynyt.
I: Piispa Henrik ja Lalli, Suomen varhaiskeskiaika



Piispa Henrikin asu on perinteinen piispan kaapu, johon kuuluu piispan sauva ja päähine eli hiippa. Asuun kuulunee enemmänkin osia, kuten stola. Lallin asuu kuuluu ainakin tunika, viitta ja päämyssy. Kengistä ei paljon näe, mutta Henrikin kengät vaikuttaa sirommilta vaalean sauman ansiosta, kun lallin kengät lienee tossumaiset nahkatöppöset. Keskiaikaihmiset osaisi varmaan tuoda tähän aiheeseen kaivattua lisävaloa. Lallin vyöstä erottuu vain kolme pallukkaa.



En ole keskiaikaisen kirkollisen pukukoodin ammattilainen, mutta piispa Henrikin kenkien sauma kiinnitti huomioni. Pieni vierailu Turun kaupungin kirjaston maakuntakokoelmaan toi esille mielenkiintoisen kuvan aikakauden pukeutumisesta. En tiedä onko kyseessä piirroksen kaltainen sandaali, ainakin sauma näyttää samanlaiselta kuin kalkkikivimaalauksessa.

II: Mikael Agricola, Vaasa-aika

Pikku-Agricola ja isoveljensä luona. Patsaalla hilkka, piparkakulla baretti päässä.
Mikael Agricola on työhuoneensa uumenissa arkiseen kaapuun kääriytyneenä, jonka kaulaosassa on alkuperäisessä kaiverruksessa helposti nähtävissä, kuviomuotista pienellä mielikuvituksella erotettavissa myllynkivikaulus. Haitarikuvioinen kaulus valmistettiin usein tärkkäämällä niin kovaksi, että se piti muotonsa hyvin. Väri oli useimmiten valkoinen, joskin sininen ja kermanvalkoinenkin esiintyi satunnaisesti.  Päähineitä löytyy kaksi erilaista piparkakulta ja patsaalta: hilkka ja baretti.

Myllynkivikaulus ei ole kirkollinen symboli, vaan esiintyy muun muassa kuningattarien muotokuvissa. Paremmin myllynkivikauluksen näkee Elisabet Vasan muotokuvassa, joka on esillä Turun linnan Erik XIV:n vankilassa. (Kirjoituksen alussa)
 
III: Juhana-herttua, Vaasa-aika


Marsipaani-Juhana. Pönkkähousut, iso koru kaulalla ja tyylikäs hattu.
(1) Espanjalaistyylinen hattu, (2) viitta, (3) iso kaulakoru kultakirjailtua röijyä vasten, (4) hansikkaat viimeistelee asun, (5) miekka osoittaa aatelisuuden, (6) pönkkähousut, jotka täytettiin oljilla tai hevosenjouhilla pullean ulkomuodon aikaansaamiseksi. Pönkkähousujen alapuolella erottuu ihonmyötäiset housusukat. Asuun kuuluu vielä kengätkin, jotka toistavat koristelua asun tyyliin.

Molempien herrojen kaulalta löytää korun (3), joka tavallaan tuo hauskasti mieleen nykyajan rap-artistien vastaavaan tyylin.


Juhanan jalkineet muistuttaa erehdyttävästi aamujalkineita nykyajan malliin, joskin erona on kultakirjailtu koristelu. Se näkyy kuviomuotin poikkiviivoina, aivan kuten alkuperäisessä maalauksessakin.

Tunnistatko Eerikin asukokonaisuuden ihan itse?
IV: Kustaa Vaasa, Vaasa-aika
 

(1) Sulkakoristeinen baretti, (2) Pitsikaulus, (3) Viitta, (4) röijy, (5) nyöreillä kiinnitettävät hihat, (6) pönkkähousut ja (7) kalukukkaro sukukalleuksille.

Kustaa Vaasa tulee jouluksi kotiin.


V: Katariina Jagellonica, Vaasa-aika


Katariina Jagellonica marsipaanin ikuistettuna.

(1) Jalokivin ja kultakirjailtu bonetti, (2) tiukka kaulus pitsikoristeluin, (3) kultakirjailtu röijy, (4) irralliset hihat ja (5) arvokas koru.

Alkuperäisen maalauksen osalta ei tiedä, miltä Katariinan hame on näyttänyt. Turun museokaupan paperinuken hameen malli on päätelty aikakauden mukaisesti, yhden muotokuvan hameineen olen nähnyt ja siinä alushame oli tyystin vailla koristelua.

Asuun kuuluva hame teki kantajastaan liikkumattoman hahmon, joka saatiin aikaiseksi joko valaanluilla ja rottingilla jäykistäen kuten espanjalainen pönkkähame tai körteillä eli alushameilla. Katariinan hame ei ole pönkkähame vaan edestä auki oleva manteo-hame, joka näyttää alla olevan alushameen.

Naisten pukuloisto ei jäänyt yhtään himmeämmäksi miesten rinnalla. Katariina Jagellonica'n pelkästä päähineestä on sanottu löytyvän sen verran jalokiviä ja kultaa, että pelkän bonetinn hinta ylitti muun asun arvon.

VI: Kreivitär Kristiina Katariina Brahe (os. Stenbock), suurvalta-aika

Rouva Brahe.
Rouva Brahen kolttu.
Rouva Brahe löytyy Turun linnan Brahe-salista muotokuvana sekä pukurekonstruktio muotokuvan mukaan tehtynä löytyy samaisesta paikasta. Tätä ei kannata ohittaa! Maalaus löytyy myös Ristiinan kirkosta. Siinä kreivittären yllä on kureliivipuku, jonka miehustaan kuuluu väljät ja kyynärpäistä alaspäin kapenevat hihat. Kuvioin koristeltu poimutettu leveä brokadihame on melkoinen ilmestys. Asun kruunaa pitsikaulus, tärkkäämällä kovetettuna kohoaa asun yllä kuin kruunu. Kädessä on sulkaviuhka, toisessa nenäliina. Näitä näkeekin usein maalauksissa linnassa, vaan mikä on tarkoitusperä? Kreivitär antaa hyvin kuvan suurvalta-ajan loistosta. 





Turun linnan historialliset pukurekonstruktiot

Turun ammatti-instituutin taidokkaat artesaaniopiskelijat ovat valmistaneet lukuisia pukuja Turun linnan historian vuosisadoilta. Näihin pieniin vaatetusalan kruununjalokiviin voi kirjaimellisesti kävellä museovierailun yhteydessä tai nähdä niitä tapahtumien aikana historiaa elävöittävien näyttelijöiden päällä.

Ainakin Kustaa Vaasan puku löytyy esilinnan tonttunäyttelystä, kreivitär Brahen ja Pietari Brahen niin ikään esilinnan Brahesalista.