14. helmikuuta 2012

Lemmenlintuset: Ystävänpäiväleivos nro 2


Ystävänpäivää juhlitaan leivoksen voimin, jonka kuvioinnissa on sekä sydämiä että 'lemmenlintusia'. Huonon englanninkieleni johdosta käänsin alunperin Gene Wilsonin muotin nimen kirjaimellisesti, myöhemmin asiaa tarkistaessani ymmärrykseni eläintieteestä kasvoi yhden lintulajin verran lisää. Hyvää ystävänpäivää arvon blogikollegat!

Käännöskukkasia ja papukaijoja

Niin, kukapa arvaa mikä lintulaji on kyseessä? Itse hämäännyin kuviomuotin herttaisesta ulkoasusta sydämineen päivineen, jonka johdosta ristin sen ytimekkäästi 'lemmenlinnuiksi' (Lovebirds). Tällaisia omatoimisia nimitoimikuntia täytyy pakostakin toimittaa omaa harkintaa käyttäen, kun kuviomuotit kuin niiden reseptitkin on toistaiseksi vasta rantautumassa Suomeen. Jaarittelua kerrakseen, kyseessä on papukaijalaji, Kaijaset (monikko) tai kaijanen (yksikkö).

Ystävänpäivä on päivä ystäville

Leivoksen valmistus on hieman palapeliä, sillä itselläni ei ole useampaa leivosmuottia. Ei oikeastaan yhtäkään! Olen melko hyvällä menestyksellä käyttänyt korkeareunaisia pyöreitä piparkakkumuotteja irtopohjavuokaan valmistetun suuremman kakun leikkaamiseen pienemmiksi annospaloiksi. Pohjalla on juustokakkua varten tarkoitettu itse tehty pohja, päällä kaksi erillistä liivatteella hyydytettyä kerrosta. Koristeeksi leivos saa valkosuklaasta pursotetun sydämen.

Mansikkamarsipaani ... ja mansikan makuisia arvoituksia

Tämänkin voi halutessaan tehdä kaupan marsipaanista, pisaralla mansikka-aromia tai esanssia.... Tai sitten oikein pitkän kaavan mukaan hartaasti! (Tunnustan: käytin kaupan mantelijauhetta, joten tämä on vain puolipitkä versio). Vanhoja eurooppalaisia perinteitä kunnioittavana itken lohikäärmeen kyyneliä, kun käytän kaupan marsipaania. Itse tehdyn marsipaanin koostumus on kuitenkin vielä opiskelun takana.

Pakastekuivattu mansikka antaa aitoa mansikan makua, ilman lisäaineita taikka lisättyä sokeria. Jos haluaa kaunista, tasaväristä marsipaania, kannattaa siivilöidä mansikan 'siemenet' pois. Siemenhän on kasvitieteellisesti ilmaistuna mansikan aito marja, perinteisemmän 'marjan' ollessa "ylikasvanut kukkapohjus". Jos oikein haluaa kahvipöydässä laittaa suukannat mansikoista mykistetyiksi, voi arvuutella missä kohtaa mansikkaa on pähkylä (se on se pieni siemen, varsinainen mansikan hedelmä).


Marsipaani

1 osa mantelia, hienoksi jauhettuna
1 tomusokeria
1/3 osa pakastekuivattua mansikkaa
kananmunan valkuainen
Marsipaani mansikan maulla ja värillä syntyy kaupan pakastekuivatuilla mansikoilla, joista on kaikki kosteus kaikonnut. Maku on todella tömäkkä, joten pieni määrä on parempi kuin suuri: mansikka antaa myös runsaasti väriä, ja marsipaanista tuleekin helposti tumman punaista. 

Käytin kaksi kaupan mantelijauhepussia ja liki vastaavan määrän tomusokeria. Lisäsin lopuksi hieman lisää, joten suhde pysynee melko samana. On kuitenkin syytä huomata, että ruutikuiva mansikka imee kosteutta paljon.

Tämä marsipaaniresepti toimii. Raakana, toisin sanoen marsipaania valmistaessa maku voi tuntua melko tujulta, mutta valmiissa leivoksessa se ainakin omalla kohdallani toimi fantastisesti! Maku tasaantuu huomattavasti kylmässä parin tunnin säilytyksen ajan ja muodostaa makunystyröitä hivelevän sensaation mansikkahillotäytteen kera. Suosittelen kokeilemaan!