2. kesäkuuta 2011

Springerle

 
Springerlen leipominen valmiiksi joulua varten ei ole pähkähullua, sillä springerle säilyy hyvin ja voidaan käyttää nautiskelun sijaan vaikkapa joulukuusen koristeena. Aattoyön enkelin voi mieltää myös juhlatapahtuman onnittelijaksi.

Springerletaikina syntyy vaivatta Änis Paradies'in reseptillä, eli vain kananmunaa, tomusokeria ja vehnäjauhoa käyttäen. Tähän leivontakertaan piti liittää springerlen tunnusyritti, anis, joskin kauppareissu ei tuottanut tulosta tällä kertaa. Valitut muotit on ollut vasta kertaalleen käytössä, tuolloin kokeilussa oli springerlen alalaji, vain kananmunan valkuaisilla leivottu pikkuleipä. Ajan myötä kehittyneet taidot herätti uteliaisuuteni, kuinka leivonta sujuisi tällä kertaa.


Taikina saattaa olla niin pehmeää, että se taipuu siirrettäessä uunipellille. Asia on helppo korjata esimerkiksi suurella keittiöveitsellä, painamalla kevyesti metallilevyosaa springerlen reunaa vasten.

Springerletaikina ei selittelyllä parane eikä suvaitse lainkaan kovakouraista käsittelyä. Epätasaisesti painettu muotti aiheuttaa springerlen holtittoman kohoamisen, liika jauho taas saa taikinan helposti ryppyiseksi. Jätin ensimmäisen kerran springerlet peräti sentin paksuisuksi keskimäärin, koska oletin tämän vaikuttavan tasaisen kuviopinnan muodostumiseen paistamisen aikana tapahtuvan kohoamisen johdosta. Useassa reseptissä ohjeellinen paksuus on 8-10 millimetriä.


Vaikeuksista voittoon!


Springerle on ollut kuviomuottien hankinnasta lähtien eräänlainen tulikoe, kuinka hyväksi harrastuksen parissa on päässyt kehittymään. Sillä springerle jos mikä on haastava pikkuleipä! Kaikista vastoinkäymisistä viisastuneena on viimein kärsitty tarpeeksi, sillä tämänkertainen lopputulos oli ennennäkemätön. Tunnustan, että taikinan hellävarainen käsittely vielä vaatii hiomista, sillä ryppyjä on havaittavissa. 

Olennaisinta on kuitenkin ensimmäinen silmäys springerleen: joulupukin lahjakori näkyy pienintäkin yksityiskohtaa myöten, kuten hirviuroksen rinnuksen turkki. Niinikään springerlen tyynyilmiö loistaa poissaolollaan, eli springerle kohoaa ainoastaan pohjasta. Tyynyilmiö aiheuttaa kohoamista pohjasta sekä pinnasta, jolloin springerle on kuin pullistunut tyyny. Melko kosmeettinen virhe, joka ei yleensä pilaa erityisen pahasti kuvion näkyvyyttä. Komeimmillaan springerle on tasaisella pinnalla.

Uuden ja vanhan springerle-enkelin vertailua.