28. toukokuuta 2011

Piparkakun historia kuviomuotteineen

 
Olen tähän asti elänyt käsityksessä, ettei kirjallisuudessa ole erityisesti aineistoa suomen kielellä liittyen keksimuotteihin. Lähempi tutustuminen Anna-Liisa Mattilan Piparikirjaan tekee poikkeuksen, esitellen laajasti sekä piparkakun historiaa kuin myös 'puisten kuviomuottien' käyttöä monipuolisesti Euroopan eri maissa.

Piparikirja

Kirja on miellyttävä lukea ja kulkee johdonmukaisesti hunajakakkujen saapumisesta Egyptistä Eurooppaan kauppalaivojen mukana. Kirjoittaja käy läpi hieman vähemmän tunnettuja, tietyn alueen historian kannalta merkittäviä piparkakkuja. Itselleni ainakin uutta oli Unkarissa leivottava Debrechenin kakku, jonka vanhimmat reseptit edellyttävät parhaimmillaan taikinan lepovaihetta muutaman kuukauden ajan ennen leipomista! Kirja antoi jo aiemmin nopealla silmäyksellä itselleni oleellisen tiedon: Kuviomuotit eivät rantautuneet Suomeen asti piparkakkuja lukuunottamatta. Piparkakkujen historia toki käydään läpi kotomaan osalta, muuan muassa piparkakun käytöstä pitojen päättymistä merkiksi.


Saksan historiallinen piparkakkukeskus Nurberg erityisine piparkakkukiltoineen esitellään lyhyesti kuten piparkakkujen yhteys keskiaikaiseen luostarilaitokseen. Munkit tapasivat leipoa niin tulisia piparkakkuja, ettei makua saanut suusta kuin runsaasti olutta nauttimalla. Nunnat leipoivat hieman hillitympää makutottumusta edustavaa hunajakakkusta. Piparkakkukilta järjestön osalta löytyi sangen mielenkiintoinen yksityiskohta: kisällin valmistuminen piparkakkuleipuriksi kesti peräti kuusi vuotta!

- Mattila, Anna-Liisa: Piparikirja. Atena kustannus Oy Jyväskylä. 2001.