17. maaliskuuta 2011

Pyhän Patrikin päivän leivos


Pyhän Patrikin päivää ja Irlannnin kansallispäivää vietetään 17. maaliskuuta, irlantilaisen piispan mukaisesti. Kolmiapila on tunnetuin symboli tälle uskonnolliselle juhlalle, jolla Pyhä Patrik tapasi selittää pyhän kolminaisuuden.

Poikkeuksellisesti yritän leipoa leivoksia, en siis pelkästään pikkuleipiä. Ideana on käyttää kuviomuottia marsipaanin koristeluun, ja valmistaa erikseen pohja ja kuorrute koristeeksi.

Pyhän Patrikin päivän leivos

Ainekset

Marsipaani

Vihreää marsipaania
Elintarvikeväriä

Kuorrute

Tomusokeria
Tuorejuustoa

Koristeluun

Pistaasipähkinä suolaton, hienonnettuna

Pohja

200 g voita
½ dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
1 kananmunankeltuainen

Valmistus

Kaulitse marsipaani levyksi ja painele kuviomuotti hellästi marsipaania vasten, irroita ja leikkaa neliömäisesti. Laita valmiit marsipaani-apilat jääkaappiin odottamaan. Apilan yksityiskohtia voi korostaa tummemmalla vihreällä elintarvikevärillä.

Valmista pohja esimerkiksi aleksanterinleivosten pohjan mukaan tai omien suosikkien sijaan. Olennaisinta on helposti leikattava, melko pehmeä pohja.

Taikina valmistetaan nyppimällä sokeri ja jauho voin kera, sekä lisäämällä lopuksi munankeltuainen, vaivataan tasaiseksi ja kaulitaan noin puolen sentin levyksi kahden leivinpaperiarkin välissä, paistaen lopuksi keskellä 200 asteessa n. 10 minuuttia (Lähde: Yle.fi / Lahti, Kestosuosikki aleksanterinleivos sai nimensä Venäjän keisarilta). Anna pohjan jäähtyä.

Hienonna pistaasipähkinä ja valmista kuorrute. Voit sekoittaa pistaasipähkinää kuorrutteeseen tai käyttää sitä vain reunojen koristeluun.

Levitä kuorrutetta ohuelti jäähtyneeni kakkupohjan päälle, siirrä marsipaanikoriste paikoilleen ja leikkaa reunat siististi. Levitä leikatun leivonnaisen reunoille kuorrutetta jotta pistaasipähkinä tarttuisi siihen kiinni. Lopuksi koristelu pursottimella marsipaanin pinnan reunat.

Jälkimietintämyssy

" Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä! " Usein viime aikoina kuulemaani ilmaisua mukaillen, tässä leivoksessa yhdistyi moni uusi aluevaltaus omien taitojeni suhteen. Jätin kuorrutuksen pois, sillä pelkkä pistaasipähkinä näytti sellaisenaan olevan hyvä keino viimeistellä marsipaanin ja taikinapohjan raja. Lisäksi onnistuin värjäämään kuorrutteen elintarvikevärillä tyystin eriväriseksi kuin marsipaani, joten se olisi vain tehnyt leivonnaisesta sekasotkun.