1. tammikuuta 2011

Springerle hirvensarvisuolalla ja margariinilla

 
Vuoden ensimmäinen blogikirjoitus on vertailevaa leipomista aikaisemmin tehtyihin springerle-pikkuleipiin, joiden resepti ei sisältänyt kohotusainetta tahi leivontarasvaa. Hirvensarvisuolan haju on pistävä, eikä raakaa taikinaa tule syödä pientäkään määrää (aiheuttaa vatsakipua).
Springerle on joulun ajan perinnepikkuleipä, joka on löytänyt paikkansa myös vuoden muina juhlapyhinä kuin arkenakin. Salaisuus on omistaa useampi muotti, jonka avulla voi taikoa ihastuttuvat springerlet niin ystävänpäiväksi, pääsiäiseksi kuin jouluksi. Oman mielikuvituksen avulla niitä voi tuunata edelleen koristenauhojen, elintarvikevärien ynnä muiden lisukkeiden avulla.

Tässä reseptissä käytin ensimmäistä kertaa vanhan ajan kohotusainetta, hirvensarvisuolaa. Alunperin eläinperäinen tuote on nykyisin teollisesti tuotettu kemikaali, jonka käyttöä puolletaan erityisesti vanhoissa pikkuleipäresepteissä ja muun muassa runebergin tortussa. Hirvensarvisuolasta haihtuu pieni määrä ammoniakkia, jonka vuoksi se ensinnäkin haisee melkoisesti, mutta laittaa myös sellaisenaan mahan pahasti sekaisin. Varoitus on syytä ottaa tosissaan, eikä hirvensarvisuolaa sisältävää taikinaa saa koskaan syödä raakana. Ammoniakki haihtuu paistamisen aikana pikkuleivistä, joita voikin sitten syödä turvallisin mielin. 

Hirvensarvisuolan voi korvata leivinjauheella, tai vaihtoehtoisesti metstää tätä ainesosaa autenttisen lopputuloksen aikaansaamiseksi apteekeista. Itse löysin tuotetta verkkokaupasta apteekkituotteet.fi.

Resepti on peräisin yhdysvalloissa toimivalta yritykseltä, House on the hill, joka kauppaa kuviomuottien jäljennöksiä alkuperäisistä vanhoista antiikkimuoteista. Resepti on puolitettu ja muunnettu grammoiksi. 

Springerle -pikkuleipiin käytetään vehnäjauhojen sijaan usein "kakkujauhoja" yhdysvaltalaisissa resepteissä, joka on eräs syy miksi springerle saattaa olla liki toimistopaperin valkoinen. Kakkujauho on kemiallisesti valkaistua jauhoa, jonka leivontaominaisuudetkin muuttuvat hieman, springerlen leipomisen kannalta edullisempaan suuntaan.

Springerle

Ainekset

3 kananmunaa
375 grammaa tomusokeria
450 grammaa vehnäjauhoja
56 grammaa pehmeää voita tai margariinia (ei sulatettua)
1/4 tl suolaa
1/ tl anisöljyä tai muuta makua sisältävää öljyä
1 raastettu sitruunan kuori

1 rkl maitoa tai vettä
1/4 tl hirvensarvisuolaa

Valmistus

Sekoita hirvensarvisuola ruokalusikalliseen maitoa tai vettä ja sekoita huolellisesti, jotta kaikki kiteet liukenevat. Siirrä syrjään.

Vaahdota kananmunat hyväksi vaahdoksi, noin 5-10 minuuttia. Lisää tomusokeri vähissä erin munavaahtoon. Tiputtele rasva pieninä paloina sekaan ja sekoita tasaiseksi. Lisää makuöljy, suola, sitruunan kuori, maitoon sekoitettu hirvensarvisuola. Sekoita ja lisää jauhot vähissä erin kunnes taikina ei tartu reunoihin. Lisää loput jauhot tarvittaessa pöydällä vaivaten, älä kuitenkaan käytä jauhoja enempää kuin on tarvetta. 

Siirrä taikina elmukelmussa kylmään noin puoleksi tunniksi. 

Kaulitse taikinasta pieniä levyjä tai ympyröitä käytetyn muotin mukaan. Paina muotti taikinaa vasten ja nosta se varovaisesti pois. Leikkaa reunat ja siirrä springerle paistopellille. Anna kuivua peittelemättä tai vain kevyesti peitettynä huoneenlämmössä 24 tuntia. Springerlen leipomiseen ja kuivattamiseen vaikuttaa huoneilman kosteus, joten peittäminen voi olla tarpeen liiallisen kuivumisen välttämiseksi.

Paista springerlet noin 125-150 asteessa uunin keskitasolla 10-15 minuuttia riippuen niiden koosta ja paksuudesta.



Taikina on hyvin helppo kaulita ja yleensä
pysyy hyvin koossa.






Taikina on pehmeää, joten veistä tulee käyttää tarkasti
ja välttää taikinan vääntymistä.










Ylimääräisen tomusokerin voi harjata kevyesti pois
vasta kun springelet ovat kuivuneet yön yli:
muutoin harjaus voi vahingoittaa pintakuvion yksityiskohtia.


Ennen paistamista




Springerlet paistamisen jälkeen