21. tammikuuta 2011

Mansikkaspringerle

 
Pakastekuivatut mansikat antavat springerle- pikkuleiville hennon pinkin värin, jonka maku muistuttaa mansikkajogurttia. Resepti vaatii vielä hiomista, mutta vaikuttaa lupaavalta.
 
>Pieni tai suuri pussi pakastekuivattuja mansikkalastuja löytynee hyvin varustetuista kaupoista. Nämä mansikkalastut ilman lisättyä sokeria tai lisäaineita, toisin kuin usein kuivatut hedelmät ja marjat sisältävät sokeria, rikkiä tai muita lisäaineita. 

Mansikan oma maku on selkeästi erottuva ja tuoksu on vahva. Mansikkalastut ovat hyvin heikosti hajoavia, joten hienonsin ne valmiiksi tomusokerin sekaan. Mainittakoon, että itse tehtyä mansikkatomusokeria näin voi valmistaa, mutta joukkoon päätyy myös mansikan siemenet (tai kasvitieteellisesti mansikan marjat) ilman erillistä harsolla tai siivilällä erottelua. 

Hirvensarvisuolaa sisältävää raakaa taikinaa ei saa milloinkaan maistella, sillä seurauksena on vatsakipuja.  Hirvensarven sisältämä ammoniakki haihtuu vasta uunissa, sitä ennen leipurin pitää malttaa mielensä. Mansikan tuoksu tulee hyvin esiin taikinaa käsitellessä, joten tämä varoitus on syytä pitää mielessä! Hirvensarvisuolan kemikaalikortti

Tavallinen tomusokeri ja 
mansikkalastuilla värjätty tomusokeria.

Mansikkaspringerle

Ainekset
3 kananmunaa
345 grammaa tomusokeria
450 grammaa vehnäjauhoja
50 grammaa pehmeää voita tai margariinia (ei sulatettua)
1/4 tl suolaa
n. 30 grammaa jauhettua mansikkalastua
1 rkl maitoa tai vettä
1/4 tl hirvensarvisuolaa

Valmistus

Vaahdota munat hyväksi vaahdoksi. Lisää joukkoon tomusokeri ja vatkaa noin 5-10 minuuttia. Lisää huoneenlämpöinen voi, suola ja hirvensarvisuola veteen tai maitoon sekoitettuna. Sekoita huolellisesti ja lisää lopuksi vehnäjauho pienissä erin. Vaivaa loput jauhoista käsin taikinaan, jotta vältät liian kuivan taikinan. Kääri elmukelmuun ja anna jäähtyä kylmässä.

Kanamunien vaahdotus.
Tomusokerin lisäys.
Hirvensarvisuolan, suolan ja voin lisäys.
Vispilän vaihto ja jauhojen lisäys.
Yleiskoneen käytön lopettaminen.
Taikinan käsinvaivaus.

Taikinan muotoilu.


 

Paistamisen jälkeen

Jälkimietintämyssy

Luulen, että tein virheen lisäämällä mansikkajauheen muna-tomusokerin seokseen. Vaahdosta ei tullut aivan niin hyvää kuin tavanomaisella reseptillä. Tästä huolimatta springerlen muotoilu ja paistaminen sujui yllättävänkin hyvin. Uskon sydänten epätasaisesti kohonneen pinnan johtuvan vääränlaisesta painelutekniikasta, joka latistaa springerletaikinan ryhdin. Tähän johtopäätökseen tulin tarkasteltuani rakkauslintu -pikkuleipiä, joiden kohoaminen tapahtui hyvin saumattomasti.

Mansikkaspringerlet maistuvat aidolta mansikalta, joskaan maku ei ole esanssimaisen läpitunkeva. Väri muuttuu lievästi ihon väriä muistuttuvaksi, joskin sekin on luonteeltaan luonnollinen. Ylimääräinen haaste näyttää olevan vaikeus nähdä pikkuleivän kypsyys, sillä liian pitkän paistamisen seurauksena springerlet saavat ruskeahkon laikun tai enemmän.

Tämä resepti tuntuu olevan hyvinkin potentiaalinen springerle- pikkuleipien tuunaamiseen, joten palaan reseptin ääreen vielä uudemman kerran, kenties uudella ainesosalla!