7. joulukuuta 2009

Kokeiluja kuviomuotilla


Kuviomuottien käyttö vaatii sorminäppäryyttä ja tismalleen oikeanlaista taikinaa. Kiinnostava, ajan myötä kehittyvä tekniikka!

Puiset kuviomuotit olivat tavanomaisia euroopassa keskiajalla, ja ovat yhä käytössä perinteitä suosivien keskuudessa. Metalliset ja silikonista valmistetut muotit ovat syrjäyttäneet niiden aseman helppoudellaan ja halvalla hinnalla. Toisaalta puumuotti on myös kaunis keittiökoriste, toisin kuin rujo silikonimuotti. Puisten muottien käyttö ei ole välttämättä kovin helppoa, joten aivan herkkähermoisille näitä en suosittele. Uskon kuitenkin, että oma ensimmäinen kokeiluni alkoi vaikeasti käyttäytyvällä taikinalla, ja mittamuunnokset taisivat jäädä alimitoitetuiksi vallitsevien raaka-aineiden määrästä johtuen. Tähän reseptiin olisi pitänyt varmasti lisätä enemmän rasvaa mitä jääkaapissa oli.

>Muotit on tehnyt yhdysvaltalainen Gene Wilson. Vaikkakin perinne on voimakkaasti eurooppalainen, ei puumuottien kaiverrukseen tarvittavaa osaamista ole enää entiseen tapaan olemassa, ja minun tapauksessani mallit eivät välttämättä miellytä. Gene Wilsonin muotit ovat erityisesti minun mieleeni kauniilla toteutuksella ja perinteikkäillä malleilla. Halkaisijaltaan kuviomuotit ovat noin 5,5 senttimetriä. Ennen käyttöä muotti tuputetaan tomusokerilla, jottei taikina tarttuisi muottiin. Taikina tulee olla hyvin jäähdytettyä. Ihanteellinen lopputulos on pikkuleipä, jonka pintaan on kopioitunut täydellisesti muotin yksityiskohdat, jotka paikoittain ovat hyvinkin yksityiskohtaisia. 

Ihan näin hulppeasti ei kuitenkaan ensimmäinen kokeilu sujunut. Mahdollisesti rasvan liian pieni määrä teki taikinasta liian murentuvaista. Niin tai näin, sain kuitenkin muutaman onnistuneen pikkuleivän, muitten ollessa harjoitusluonteisia.